"You knew that I loved you so.
You knew that I cared so.
Why did you leave me and go?
I really want to know.
Because life is not same whitout you.
It´s feeling of blue.
Life is not same whitout you.
Do you cave a clue?
That I still love you <3"
Melkein viisi kuukautta yhden ihanimmista hevosen kanssa, ja nyt se on loppu.
23.1.2017 nousin ensimmäistä kertaa Hupin selkään, ja se tuntu alkuun oikealta. Hupin kanssa tehtiin vaikka mitä, hypättiin, maastoiltiin, mentiin kunnon koulu treenejä, ja pelleiltiin ilman satulaa, sekä laukattiin lujaa pellon päästä, toiseen. Kerta toisensa jälkeen alkoi sujua paremmin ja paremmin!
Välillä tuli hetkiä, jolloin teki mieli itkeä ja heittää hanskat tiskiin. Mutta koskaan en luovuttanut, vaan kapusin joka viikko sen selkään.
11.5.2017 Laskeuduin viimeistä kertaan hetkeen Hupin selästä alas, melkein kyyneleet silmissä ja tarhaan viennin jälkeen murruin.. Tajusin että se on ohi. Menin viimeisen kerran kunniaksi ilman satulaa, mentiin ilman käsiä, väärin päin selässä ja naisten satulassa. Ja Hupihan oli aivan super, ja jäi hyvät fiilikset.
Hupi muutti siis toiseen talliin, joka on minulle liian kaukana, joten en voi enää vuokrata sitä. Mutta onneksi pääsen sitä joku kaunis päivä tapaamaan, joten se ei ole kokonaan elämästäni lähtenyt - onneksi.
Mutta vaikka nyt tuntuu pahalle niin tästä suunnataan ulos päin ja kohti uusia seikkailuja.
Mutta vaikka nyt tuntuu pahalle niin tästä suunnataan ulos päin ja kohti uusia seikkailuja.
Pieni muistovideo minusta ja Hupista, kyllä me vielä joskus nähdään! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti