Pelkurista, rohkeammaksi!

Hei kaikille! Nyt tässä lähi aikoina on tullut mietittyä, kuinka jännitin ratsastamista, sekä tallille menoa. Vuosi sitten en millään olisi uskonut miten paljon sitä välillä jännitin - ihan turhaan. Mutta nyt voin sen itselleni hyvin mielin myöntää! Jännitin tallille menoa aina välillä siihen pisteeseen asti, että tuli huono olo, joka helpotti vasta kun pääsi tallin ovesta sisään, ja sen jälkeen tuli vielä pieni jännitys, miten tunti menisi ja tippuisinko selästä. Jotenkin ajattelin vaan että se on ihan normaalia jännittää, mutta nyt kun ajattelee en vaan hyväksynyt sitä että jännitän, tai saati sitä että pelkäisin hevosia, koska hevoset olivat minulle kaikki kaikessa, en halunnut pelätä, en voinut pelätä ja halusin olla rohkea ratsastaja. Mutta onko se nyt niin coolia olla rohkea, pelkäämättä mitään? Ei, se ei ole coolia! Jännittämiseni oli ihan turhaa, kun ei ollut oikeasti mitään mitä pelätä, mutta pieni jännitys on tervettä :) Mutta onneksi oma jännittäminen ei ollut suurta, sillä jotkut pelkäävät ja pelkäävät vielä enemmän hevosia, ja ratsastamista

Muistaakseni syyskuussa menin ensimmäisen kerran Henkalla joka jännitti aivan hirveästi, mutta nyt menin Henkalla uudemman kerran huhtikuussa ja pystyin olemaan rennommin selässä vaikka vauhtia oli enemmän!

Nykyään kaikki tuo on kadonnut melkein kokonaan! Huomaan vaikka menisin haastavalla hevosella, ei jännitä melkein ollenkaan. En jännitä tallille menoa, en jännitä kellä menen, enkä jännitä sitä että tipunko. Tottakai siellä pienen pieni jännityksen tunne aina piilee, mutta ei todellakaan niin suuri kuin ennen. Tällä viikollakin kun laukkasin lujaa isolla 183cm säkäisellä hevosella mäkeä ylös, ei ollut jännityksestä tietoakaan, eli toisin sanoen olen selvinnyt pahimmasta jännityksen.

Mutta miten pääsin eroon siitä? Tein vaan, annoin palaa jännityksestä huolimatta. Vaikka menin vaikealla hevosella niin, silti otin laukkaa vaikka se tuntui jännittävältä. Tein ja menin vaan vaikka tuntui miltä, joka on tietysti hieman hölmöä mutta niin siitä jännityksen tunteesta vaan pääsin! Jos sinulla on samoja tunteita puhu niistä! Sillä minähän jääräpäisenä en sanonut asiasta kellekään, mutta oikeasti puhukaa näistä asioista vaikka ratsastuksenopettajalle, kaverille tai vanhemmille, ja ehkä he voivat auttaa selviämään erilaisia fiiliksiä ratsastuksen suhteen, kaikki selviää kyllä!

K

Kivoja ja rentoja ratsastus hetkiä kaikille!!

Eihän minusta ole tulossa puskaratsastajaa, eihän?

Ehei, ei ole tulossa minusta puskaratsastajaa! Mutta tässä nyt on tullut maastoiltua jonkun verran, joka on tosi kivaa vaihtelua kentällä tai maneesissa pyörimiseen, mutta onhan se kivaa myös treenata kunnolla.

Sunnuntaina oli tarkoitus olla vain kotona, mutta aamupäivällä puhelimeen tuli viesti jossa kysyttiin haluaisinko lähetä maastoon, ja kukapa vastaisi kieltävästi? No en ainakaan minä. Maastoon lähdin yhden tallilaisen kanssa kahdestaan, ja minulle valiutui ratsuksi tallin korkein hevonen, Kalle jonka säkä on hurjat 183cm, joka aluksi tuntui hirmu suurelta, mutta nyt olen siihen jo tottunut. Mentiin aika rauhallinen käynti, ravi maasto. Ylitettiin aluksi hurja oja, ihan pohjan kautta, ei hyppäämällä ja Kalle meni hienosti edellä! Mutta muuten menin Kari hepan takana. Tosiaan mentiin aika rauhallisesti, mutta Kari ravasi edellä niin reippaasti että Kalle pystyi tulemaan laukassa perällä. Karilla on siis laukkahevos taustaa, joten ei uskallettu ottaa molemmilla hevosilla laukkaa kun ei tiedetty miten sujuisi, ja miten lujaa mentäisiin. Olin itse aika jännittynyt selässä, ja pidätin Kallea ehkä hieman liikaa, mutta olen kyllä Kallella kerran mennyt pellolla, jolloin sujui hyvin, mutta se oli tammikuussa joten siitä oli aikaa. Takaisin tullessa mentiin taas sama ojan ja tällä kertaa Kalle otti kunnon loikan käynnistä. Mutta sunnuntain maasto oli kiva ja siinä meni noin tunti.

Kalle :3

Tiistaina lähdettiin suuremmalla porukalla maastoilemaan ja sain taas ratsuksi Kallen, ja siis oltiin kuuden hevosen voimin retkellä. Tällä kertaa mentiinkin jo vähän reippaammin ja sama lenkki kuin sunnuntaina. Mentiin taas sen saman ojan yli tielle ja Kalle ei oikein malttanut odottaa ennenkö muut menisi, niin se protestoi pomppimalla mutta ei millään suurilla pompuilla ja ojasta tultiin pohjan sijaan, pienellä hypyllä yli. Tosiaan Kari oli taas vetohevosena niin muut hevoset pystyivät helposti laukata perässä, kun Kari ravasi. Tällä maasto lenkillä olin paljon rennompi Kallen selässä, en enää  pidättänyt niin paljoa vaan annoin Kallen mennä, ja luotin siihen paljon enemmän! Mentiin isoja ylämäkiä ja alamäkiä jotka on Kallelle hyvä harjoituksia, tasapainoa ja ylämäki treeniä. Tallitielle palattua päätettiin vielä lähteä laukkaamaan yhdelle pitkälle ylämäelle, joka on tallitien varrella ja tällä kertaa Karinkin annettiin laukata ja kyllä mentiin lujaa!! Kalle pidensi askelta hurjasti sekä annoin Kallelle kunnolla ohjaa. Mentiin mäki kaksi kertaa ylös ja toisella kertaa kun hevoset tiesivät mitä oli tulossa, joten mentiin tuplasti lujempaa. Ikinä en ole niin lujaa mennyt ja oli super hauskaa! Lopuksi käveltiin pidempi reitti talliin. Ja sunnuntaina olisi taas tarkoitus lähetä maastoon, ja menen taas Kallella <3

Hevosnäyttelyissä toimihenkilönä

Olin tosiaan viime viikolla, sunnuntaina toimihenkilönä hevosten match showssa. Näyttelyt järjestettiin nuorten kansainvälisen, Erasmus+ hankkeen nimissä. Hanketta toteuttaa Kymijoen Ratsastajat. Puhun hankkeesta myöhemmin lisää, mutta tarkoitus on kerätä rahaa, jotta päästäisiin tutustumaan eri maiden hevoskulttuuriin, ihan matkustamalla sinne.

 Paikaksi oltiin valittu iso maneesi, Stable Usvalaaksosta. Oltiin pari päivää ennen näyttelyitä, käyty paikan päällä katsomassa maneesin ja muut tilat, sekä toisessa kokouksessa oltiin jaettu kaikille homma. Hommia oli tarjolla laidasta laitaan, sihteerin hommaa, poni talutusta, kuuluttamista, kahviossa työskentelyä ja liikenteen ohjausta. Itse olin kansliassa ja jakamassa palkintoja.

Aamu lähti käyntiin sillä, että jaettiin maneesi puoliksi estetolpilla, toiselle puolelle laitettiin näyttely kolmio ja puomi, ja toinen puoli jäi verryttely alueeksi. Sitten piti miettiä kenelle erikoispalkinnot annettiin, otettiin mm. kauneimmat silmät ja tuuhein harja. Järjestettiin palkinnot pöydälle että ne oli kaikkien nähtävissä ja että niissä olisi joku järkevä järjestys. Erikoispalkintoja oli ainakin kahvipaketti, rehuja ja kirjoja sekä lahjakortteja, saatiin paljon sponsoreita mukaan!

 Näyttelyiden palkinto sponsorit:

• FysioTraining (lahjakortti BIS I:lle)
• Nuorisokeskus Anjala 
• Vudeka
• Lammin tila (paras suomenhevonen), 
• Ravitalli Pia Huusari
• Eliittikatot
• Kouvolan kaupunki 
• Veikonkone Kuusankoski 
• Ratsumäen talliblogi (paras esittäjä) 
• Parturi-Kampaamo Aika

Klo 11 alkoi tulla trailereita pihaan, ja hevoset tultiin ilmoittamaan saapuneeksi, sekä maksettiin osallistumismaksu, meille, minulle ja minun kaverille kansliaan. Kaikille osallistujille Lammin Tila sponsoroi tuote pussin. Kanslia työ oli aika helppoa, meille kerrottiin hevosen nimi, joka viivattiin listasta yli, sen merkiksi että se oli jo ilmoitettu, sekä annettiin maksu. Este,- ja koulukisoissa olisi tarvinnut olla tarkempi, sillä niissä tarkistetaan hevosten rokotteet. Kun kaikki oli ilmoittautuneet, seurasimme näyttelyitä ja autettiin muita heidän hommissa.

Kun tuomarin mielestä parhaimmat hevoset olivat kehässä, mentiin me palkintojen kanssa seisomaan maneesin keskelle. Jaettiin erkoispalkinnot ja pakittiin BIS ykkönen, kakkonen ja kolmonen. Kun näyttelyt olivat ohi, kerättiin estetolpat pois maneesissa ja siivottiin paikat huolella.
Toimihenkilön homma oli tosi kivaa, ja järjestetään tämän vuoden aikana muitakin tapahtumia, joista inffoan teille tänne!

BIS ykkönen, kakkonen ja kolmonen, sekä tuomari.

Kaverikin voi pitää ratsastustunnin!

Maanantaina oli taas Hupin liikutusta, ja tällä kertaa kaverini oli suunnitellut minulle tekemistä. Itse sain valmistautua ratsastamaan, sillä aikaa kun hän laittoi minulle Hupin valmiiksi. Ratsastin ensimmäistä kertaa kannuksilla, tunsin itseni ihan oikeaksi ratsastajaksi, kun laitoin ne jalkaan vaikka todellisuudessa eihän ne mitään merkitse, se saa vaan hevosen paremmin liikkeelle.


Aloitettiin kaverini ohjeilla, pysähdyksillä joka kirjaimeen ja tarkoituksena lähteä pysähdyksestä reippaasti liikkeelle. Sujui ihan hyvin, tehtiin samaa hommaa molempiin suuntiin. Sitten alettiin ravata, ja Hupi liikkui kivasti eteen, ja taipui hyvin! Kannukset selvästi auttoi vähän, koska tosiaan Hupi liikkui.

Sitten kaverini otti liinan, jossa juoksutti minua ja laitoin ohjat kaulalle solmuun ja sain keskittyä ihan kaikessa rauhassa omaan istuntaan, ei tarvinnut yhtään miettiä miten hevonen kulkee, miettiä vaan miten itse on selässä. Ensin otettiin ravia, kädet laitoin ihan samalla tavalla kuin olisi ohjat kädessä, mutta laitoin siihen raipan tueksi. Vaikeuksia minulla oli katsoa pois hevosen kaulasta, sinne minne oltiin menossa, ja nojaaminen taakse oli hankalaa. Ja kaiken lisäksi piti istua alas, ja en osaa Hupin ravissa alas istua, joten siihenkin piti kiinnittää huomiota, mutta osittain pidin satulan kaaresta kiinni. Laukassa sujui paljon paremmin koska Hupilla on tasainen laukka, niin pääsin keskittymään muuhun. Lopussa taisin vähän kyllästyä ja pompin vaan ravissa ja nauroin, joten kaverini käski ottaa jalustimet pois, mutta jatkoin nauramista eikä enää sujunut. Ihan loppuun sain itseni koottua ja saatiin pieni onnistunut pätkä.

Istunta juttujen jälkeen, mentiin pääty ympyrälle ja siinä sujui aivan super hyvin! Hupi alkoi kivasti liikkua eteen, joustaa niskasta ja taipua. Laukkakin oli varmaan parasta mitä ollaan ikinä mennyt.

Sitten otettiin laukan vaihtoja, joka ei ihan sujunut ja pukkeja tuli :D Alkuun ei se ei vaihtanut kunnolla, ja tuli juurikin niitä pukkeja vaihdossa, mitä se tekee aina. Mutta sitten alkoi sujua, ja saatiin parit puhtaat vaihdot! Toiseen suuntaan ei tullut vaihtoja suoraan, vaan sitten päädyttiin tekemään käynnin kautta että saatiin se kerran onnistumaan. Laukassa Hupi syttyi kunnolla, ja laukka oli tosi hyvää ja rullaavaa!!

Lopuksi ravailtiin eteen alas, ja mentiin hetkeksi pellolle, jossa mentiin vapaalla ohjalla. Hupin kanssa on alkanut sujua tosi hyvin, kun esim verrataan ekoja kertoja kun sillä menin. Hyvään suuntaan tässä mennään, vaikka mitään suuria tavoitteita Hupin kanssa ei ole.
Mutta siis oli tosi kivaa ja erilaista että joku kaveri piti ns tunnin, ja vaikka se ei korvaakaan oikeaa opettajaa, niin kyllä hevoset tunteva kaverikin osaa katsoa että mennään oikein päin, keksiä tekemistä ja antaa vaikka jonkun neuvon.

Tunteet & Puheenaiheet: Jännittäminen

Tällä kertaa puhutaan jännityksestä, joka on minulle tosi tuttu juttu. Pienestä pitäen on moni juttu jännittänyt, mutta nyt se on alkanut helpottaa - onneksi.

Pienempänä kun tämä harrastus alkoi, jännitin tosi usein tallille menoa, ja lähinnä sitä että kenellä menen ja mikä tunti on, että mennäänkö koulua vai päästäänkö estetunnille. Yhdessä vaiheessa jännityksestäni tuli niin paha, että se alkoi hyvissä ajoin koulussa ja loppui vasta kun pääsin tallin ovesta sisään. Pahimmillaan tuli ihan huono olo, matkalla tallille, mutta sitä ei onneksi ilmene enää, se oli inhottavaa. Nykyään ei jännitä enää melkein yhtään, menen kellä menen kuhan saan sen toimimaan. Mutta talvella kun laukattiin, se alkoi taas, aina ennen nostoa jännitti, että räjähtääkö hevonen käsiin, mutta nyt kevään tullen sekin on helpottanut.

Eli toisin sanoen minua jännittää tilanteet joita en voinut ennalta arvata, esim edellä sanomani, en voinut ennen tallille menoa, tietää että kenellä menen tai että, lähteekö hevonen laukassa ryöstämää, en tiennyt sitä ennen kuin pääsin hevosen selkään ja nostin laukan. Myös tallin harjoitus ja leiri kisat ovat olleet jännittäviä. Ihan ensimmäisissä kisoissa unohdin radan, ja taisin jopa tippua, joten se on jäänyt vainoamaan mielen syövereihin, mutta sekin on alkanut onneksi helpottaa kun ikää on tullut lisää. Kertaan radan aina monta, monta kertaa läpi ennen omaa suoritusta, ja ekaa kertaa lukuun ottamatta, kaikki on sujunut, ja on tullut sijoituksiakin.

Muistan että nämä kisat jännitti aivan suunnattomasti, mutta päästiin puhtaalla ja hyvällä radalla, sekä päästiin toiselle sijalle, ja muistin radankin :D

"Melkein jokainen nuori jännittää joskus sosiaalisissa tilanteissa. Jännittäjä luulee, että ketkään muut eivät jännitä, vaan ovat rennon itsevarmoja. Mutta tiedätkö mitä: Jännitys häiritsee enemmän itseä kuin mitä se näkyy ulospäin! Muut eivät yleensä kiinnitä kovin paljon huomiota siihen, jos joku jännittää, mutta jännittäjä kuvittelee, että kaikki, siis ihan kaikki, nauravat hänelle ja pitävät häntä luuserina."

Tälläisen tekstin löysin nuorten MLL sivuilta (Mannerheimin Lasten Liitto) ja juurikin tuo, luulee ettei kukaan muu jännitä, ja itse on ainoa, ja jos epäonnistuu leimataan luuseriksi, ja nauretaan päälle. Mutta minä olen sitä mieltä että maailmaan mahtuu epäonnistumisia, ja niitä pitääkin sattua, muuten ei voi onnistua. Asioita saa jännittää, ja se on normaalia mutta mieti onko se sen arvoista, että tuhlaat aikaa ja energiaa siihen että jännität jotain pikku juttua - vaikka sitä että kenellä menet seuraavalla ratsastustunnilla. Isommat asiat ovat sitten erikseen.

Helpottaa jännittämiseen:

• Ajattele jotain ihan muuta kuin sitä mikä jännittää
• Keksi jotain tekemistä missä ajatukset leijailee muualle
• Anna itsellesi lupa epäonnistua, koska aina ei voi onnistua
• Puhu jolle kulle että sinua jännittää, ja miksi se jännittää
• Älä välttele jännittäviä tilanteita, vaan kohtaa ne, muuten jännitys vain lisääntyy ja asioista voi tulla ihan ylitse pääsemättömiä.

Siinä tuli omia ajatuksia jännittämisestä, ja kuinka sitä voi helpottaa. Aihe oli itselle tuttu, joten siitä oli helppo teille puhua.

Jo sinulla on joku idea tähän kyseiseen postaussarjaan, joku tunnetila tai puheenaihe kommentoi se ihmeessä alas! 

Mutta entäs tuo raviurheilu?

Olenko siirtymässä ravi puolelle? Onko se alkanut kiinnostaa? Ehei, en usko että sille puolelle ainakaan kokonaan käännyn mutta onhan se vähän alkanut kiinnostaa. Tässä lähi aikoina on tullut ajettua yhtä ponia, nimeltä Brawina, mutta en mitenkään vakituisesti ja onhan se ihan mukavaa hommaa, ratsastuksen lisäksi.

Brawina :3

Muistaakseni 2015 kesällä olin ensimmäistä kertaa ravihevosten parissa, "töissä" ravitallilla. Tallilla oli suomenhevosia ja lämminverisiä. Tallin parhaiten pärjännyt hevonen, Vieskerin Valo on kisannut kuninkuusraveissa. Tallilla käärin pinteleitä, harjasin hevosia, hain niitä sisään, hain kärryt, opettelin laittamaan valjaat ja ajamisen jälkeen kylmäsin niiden jalat. Hyvin luottivat 11.v Meriin, joka oli harrastanut hevosia neljä vuotta :D Totta kai sain aina apua kun tarvitsin enkä tehnyt kaikkea itse, todellakaan. No kaikki sujui kuitenkin hyvin, ja pääsin siellä pari kerta ratsastamaan maastoon, mutta kärryjen kyytiin en päässyt, mutta eipä se haitannut.

Ensimmäisen kerran minut laitettiin ajamaan, leirillä Shetlanninponilla nimeltä Rölli, yhden toisen leiriläisen kanssa, ja alku sujui kivasti, muistin edellisestä kesästä melkein kuinka valjastetaan ja miten laitetaan kärryt. En kai ollut kertaakaan itse ajanut mutta opin sen nopeasti ja sainkin ajaa koko matkan itse, kun kaverini ei halunnut. Ravissa sujui hyvin, ja laukassa sitten Rölli pukitteli jonkun verran. Sitten vastaan tuli traktori jota väistettiin pienelle hiekkatielle, jossa Rölli ei päässytkään kärryjen kanssa kääntymään, kun kukaan ei ollut nostamassa kärryjä, että ne kääntyisi paremmin, joten Rölli lähti kärryjen kanssa painelemaan metsään minä ja toinen leiriläinen kyydissä. No metsässä oli kaiken maailman kiviä ja kumpuja joten tiputtiin kärryistä, ja siihen Rölli sitten pysähtyi. Minä pidin ratsastuksenopettajan hevosta, kun hän otti kärryt irti ja talutti ponin takaisin tielle ja laittoi kärryt takaisin kiinni valjaisiin, ja matka jatkui. Loppu matka sujui ihan hyvin ja en ajatellut silloin ajamista mitenkään tarkemmin, kuin hauska muisto vain, ajamisesta ja kärryistä tippumisesta.

Ja nytten on kavereiden kanssa, joita kiinnosta raviurheilu enemmän, ajanut Brawinaa, ja kuten sanoin en vakituisesti, ajan sillä silloin kun pyydetään. Pienessä ponissa on kyllä puhtia! Opettelin uudestaan valjaiden laiton, se oli unohtunut tässä parin vuoden aikana ja ei se vaikeaa ole. Aina on ollut joku kaveri matkassa auttamassa, mutta eilen minua pyydettiin ajamaan yksin, ja se sujui hyvin, muistin miten valjaat laitettiin, ja kaiken muun olennaisen. Mentiin vain käyntiä ja ravia, koska jos poni joku kaunis päivä starttaa, niin siellä liiasta laukasta hylätään.

Korvat hörössä se viipottaa menemään <3

Mutta tosiaan ratsastus on enemmän se mun juttu, ja etenkin esteratsastus, vaikka tässä on pientä taukoa ollut, kun lehtiksessä ei ole talvella hyppy mahdollisuutta koska ei ole maneesia ja Hupilla hyppää muutkin kuin vain minä. Mutta onhan se hyvä että tutustuu hevosmaailman eri puoliin, eikä ahdasmielisesti harrasta vain tiettyä, vaikka esteratsastusta silmät kiinni, eikä nää mitään muuta kuin sen esteratsastuksen. Mutta on kivaa ajella hevosilla ja poneilla aina välillä, mutta siihen se ainakin minulla toistaiseksi jää, ja katsoo alkaako kiinnostaa jossain vaiheessa enemmän ja ajaisinko vaikka ajoluvan? Jaa a, kaikki jää vielä mysteeriksi ja jotka selviää aikanaan.

Tampereen hevoset-messut, sunnuntai 9.3 (+ videokooste)

Aluksi ei ollut edes tarkoitus koko messuille lähteä, mutta niin oltiin seitsemän aikaan sunnuntai aamuna sinne matkalla. Kun päästiin perille siellä oli käynnissä kouluratsastus kisojen kunnia kierros, jossa hevoset kävivät aika kuumina.. Sieltä suuntasin kiertelemään ostos aluetta, ja taaskaan en löytänyt mitään mutta eipä se haittaa. Sitten mentiin jo hyvissä ajoin etsimään hyvät istuma paikat, ennen kuin nuorten hevosten 115cm luokka alkoi. Luokka oli aika kiinnostava kun oli nuoret hevoset kyseessä!!

 Melkein heti sen jälkeen alkoi 130cm (?) luokka, joka oli myös mielenkiintoinen, oli paljon hienoja hevosia ja osaavia ratsastajia, ja voittajalle palkintona oli paikka Helsinki International Horse Show´iin.

 Kaikissa väleissä käytiin kiertelemässä ympäri messuja, itse kun en löytänyt mitään niin, he jotka minulle Hupia vuokraa löysivät vaikka mitä! Mm. Kärpäsloimen, uudet jalustimet ja otsapannan Hupille. Heidän blogiin pääset tästä. Seurattiin myös suomenhevosten varsanäyttelyä, ja Working Equitationia, jossa yhdistyy este-, koulu-, ja lännenratsastus, tosi kiinnostava laji! Sama esitys nähtiin myös Helsinkin, Horse Fair messuilla. Suomenhevos varsat olivat tosi söpöjä. Tästä postauksesta tuli nyt enemmän kuva painiotteinen, mutta niitä on nyt niin paljon kivoja. Loput kuvat löytyy täältä.

Tein myös pienen video koosteen päivästä, katsokaa toki sekin. Siinä tulee ehkä hieman selvemmin tapahtumat messuilta.

Tunteet & Puheenaiheet: Tallikiusaaminen

Tämän viikon Tunteet & Puheenaiheet postauksessa puhutaan niinkin ikävästä asiasta kuin tallikiusaaminen. Itse en sitä ole koskaan joutunut kokemaan mutta puhun ihan kuulopuheilla ja mitä olen netistä lukenut, kun on luultavasti olisi liian arka aihe haastatella ketään joten niillä mennään, mitä tiedteään.

 Se on väärin!

Ihan näin alkuun sanon että tallikusaaminen on väärin. Kiusatulle pienet asiat tuntii suurilta, mitkä kiusaajista on vaan ihan hiekanmuruja Saharan aavikolla. Moni vertaa koulukiusaamista, tallikiusaamiseen, ja ajattelee että koulukiusaaminenhan on paljon pahempi, eikä tallikiusaaminen ole mitään, mutta mietin hetki, mitä eroa niillä on? Aivan oikein ei mitään, pelkästään tapahtumispaikka on eri mutta muuten aivan sama asia. Samalla tavalla kun koulukiusaamisessa, niin tallikiusaamisessakin on henkinen ja fyysinen kiusaaminen. Henkisestä kiusaamisesta minulla tulee mieleen ilkeät sanat, syyttely asioista joita ei olla tehty, vähättely, arvostelu tai uhkailu. Fyysisestä tulee mieleen tönäisyt tai ilkeät temput, esim tavaroiden piilottelu, rikkominen tai temput jopa hevosten kustannuksella..

Sosiaalinen media, eli some..

Kun some, eli sosiaalinen media on tullut, kaikki kiusaaminen on mennyt aivan toiselle tasolle. Esimerkiksi kun julkaiset videon ratsastuksesta varaudu siihen että joku voi tulla kommentoimaan ratsastustasi, ja pahinta on, että se on se joku, netissä on niin helppo anonyyminä kommentoida mitä vaan, kelle vaan, jäämättä kiinni. Kommentteja voi tulla laidasta laitaan, kivoja, rakentavia -, tai ilkeitä kommentteja. Pahimmillaan kommentit on tätä luokkaa, " Ratsastat tosi huonosti, lopettaisit koko harrastuksen, silloin kaikilla olisi kivempaa". Tuollaista kommenttia ei varmaan halua kukaan ja sen ehkäisemiseksi, mieti mitä julkaiset somessa, ja älä itse sorru moiseen ilkeilyyn muiden kommentti boxeissa, ja jos sinne tullee epäasiallinen kommentti, poista se kokonaan tai jätä se omaan arvoonsa ja anna olla, älä vatsaa mitään, ainakaan kamalan vihaisesti ja ärtyneesti sillä, siitä vasta se kommentoija riemastuu kun lähetät kamalan vihaisen viestin takaisin, asiallisesti voi jotain laittaa.

Ole kaikille ystävällinen

Kaikkien kanssa ei tarvitse olla parhaita kavereita, mutta on ystävällistä olla kaikille mukava. Jos näet että jollain on hankala tilanne hevosen kanssa, kysy tarvitseeko hän apua. Jos näet että jollain menee tunti hyvin, sano että menipä sulla tänään hyvin tai muuta vastaavaa. Jos joku tippuu kysy että sattuiko. Kun näet että jollain on paha mieli, kysy mikä on ja lohduta. Ole kaikille ystävällinen, eikä vaan omille kavereille, ja ystävällisyys on ihan hyviä tapoja. 

Kysy kaverilta miten tunti on mennyt, keskustelu ratsastuksen lomassa keskustelu motivoi <3

Mitä kiusatun pitäisi tehdä?

Varmasti moni kiusattu miettii mitä minun pitäisi tehdä ja miten saan tämän loppumaan? 

Yksi vaihtoehto on puhua kiusaajalle/kiusaajille, ja kysyä miksi hän tekee sitä, sillä se voi olla ettei hän/he edes tajua että tekee sinulle pahaa mieltä, kerro heille miltä sinusta tuntuu ja ehkä se on sillä sovittu, he pyytävät sinulta anteeksi, mutta ainahan se ei ole niin yksinkertaista ja helppoa. Toinen vaihtoehto on että puhut ratsastuksenopettajalle tai tallin omistajalle, että nyt ei suju ja kerrot mitä on tapahtunut, ehkä hän puhuu kiusaajille ja se helpottaa tilannetta. Voit myös puhua omille vanhemmillesi ja he voivat ottaa yhteyttä tallin omistajalle tai suoraan kiusaajien vanhemmille. Itse kysyisin suoraan kiusaajilta kun kaikki on paikalla, se olisi itselleni luontevinta mutta jos siitä ei olisi apua, kääntyisin aikuisten puoleen

Tallin ilmapiiri ja yhteishenki vaikuttaa

Se minkälainen ilmapiiri tallilla on sinne astuessa vaikuttaa asioihin. Jos ilmapiiri on kireä ja kaikki ovat vain omissa porukoissa, joihin ei mahdu mukaan, kukaan ei moikkaa, tule auttamaan ja tuijottaa niin että tunnet tehneeni väärin kun astuit talliin, saa sellaisen kuvan että sinne ei siellä ole mukava olla. Mutta jos tallille astuessasi sinulle moikataan, autetaan tarvittaessa ja kaikkiin porukoihin pääsee mukaan, tallilla on mukava olla ja sinne voi tulla milloin tahansa uudestaan.

Myös yhteishenki josta jo puhuin että autetaan toisia on tärkeä. Jos kukaan ei auta toista ja katsotaan vaan kun toinen tarvii apua, niin jokin on pielessä ja yhteishenki ei toimi. Mutta sitä voi aina kohentaa, ehdottamalla ratsastuksenopettajalle järjestämään jotain yhteistä tekemistä koko talli porukalle.

Kaikilla on kivaa kun yhteistyö sujuu, eikä ketään syrjitä!

Tässä tuli aika paljon ilmi omia mietteitäni eri asioista, ja yleisiä juttuja. Jos olet kiusaaja, kiusattu tai näet kiusaamista puutu asian välittömästi, sillä päivä, päivältä se muuttuu pahemmaksi. Kivoja talli hetkiä kaikille, muistakaa että talli on paikka jossa pidetään kivaa!

Koulu treenailuja ja rennosti maastoilua

Meninkin sunnuntaina ja maanantaina Hipulla, heillä jotka Hupia minulle vuokraa, heillä oli muuta menoa ja kysyivät sitten minua, eikä minulla mitään ihmeellistä ollut aamu päivästä niin sinne se matka aamulla vei.

Menin sunnuntaina ennen kymmentä siskoni kanssa tallille ja hevoset olivat olleet myöhään illalla ulkona niin niiden oltiin annettu levätä pidempään sisällä, joten autettiin aamu tallissa. Vietiin aamu ruuat hepoille, loimitettiin, kuskattiin heinää ja vietiin niitä ulos. Hupi sai olla puolitoista tuntia tahrassa, että ruoka suli vatsassa ja sen jälkeen hain sen sisään, harjasin ja lähdin maneesiin.
Kävelin rauhassa alku käynnit ja aloitin perus avoilla, tein ihan parit avot jotka sujui hyvin, mutta Hupi tuntui alkuun aika tahmealle. Sitten jatkoin ravissa voltteja ja taivutuksia, ja Hupi oli aika laiska, sai ajaa hieman eteen, mutta kyllä se siitä reipastui ja se taipui tosi hyvin! Ravasin molemmat suunnat huolella, ja aloin tekemään ihan tehtävää.

C kirjaimeen ravista pysähdys, peruutus ja suoraan raviin, ravia pitkän sivun keskelle asti ja uudestaan pysähdys, pysähdyksestä laukan nosto ja kaksi tai kolme ympyrää laukassa, laukasta suoraan pysähdys ja pysähdyksestä taas raviin, lyhyt sivu käynnissä väistöä ja pitkälle sivulle ravissa ympyrä. Olipa pitkästi selitetty tehtävä, mutta yritin selittää mahd. selvästi.
Hupi alkoi reipastua ja meni hyvin, paitsi ulkopohkeen tuki volteilla oli ihan olematon.. Pysähdykset ja peruutukset sujui, peruutukset oli vauhdikkaita. Laukka rullasi hyvin eteen ja siitä suoraan pysähdys, ei mitään ongelmaa, väistöissä takapää heitteli väillä vähän missä sattuu, välillä se johti väistöä ja välillä taas etupää, mutta saatiin onnistuneita ja suoria väistöjä myöskin! Ja ravi sujui hyvin, tein samaa hommaa molempiin suuntiin ja meni hyvin, lopetin suosiolla kun sain parit onnistuneet pätkät sillä parissa kohtaa olin ihan turhautumis pisteessä kun kaikki ei mennyt niin kuin halusin, mutta kaikki oli vain kiinni minun omasta ratsastuksesta sillä Hupi meni tosi hienosti.


Väli käyntien jälkeen kokeilinkin kahdeksikolla parit laukan vaihdot, ja Hupin takapää oli alussa aika kevyt, ekassa vaihdossa tuli sellainen pukki että koko heppa meinasi ihan kompastua.. Vielä sen jälkeen tuli parit pukit ja sitten alkoi sujumaan. Ihan aina ei laukka vaihtunut, mutta sitten vaihdettiin käynnin kautta, mutta saatiin parit ihan puhtaat väistöt! Onnistuneiden vaihtojen jälkeen, ravasin loppu ravit, jotka sujui etenkin toiseen suuntaan ihan s u p e r hyvin!! Ihan yksiä parhaimpia pätkiä koko kolmessa kuussa, Hupi liikkui eteen, taipui, kuunteli apuja ja oli vaan ihan sika hyvä. Lopetin sitten siihen kun se tuntui hyvälle, hieman huonon alun jälkeen.

Maanantaina olikin vuorossa maasto, alkuun oli tarkoitus lähteä vain minä & Hupi ja kaverini & Seppo, mutta tuli pari muuttujaa ja Olli ja Kalle, plus niiden ratsastajat lähti mukaan. Mentiin aika rauhallinen maasto, ensin käytiin yhdellä hiekka tiellä, jossa ravattiin ja otettiin laukka pätkä, sieltä suunnattiin tielle joka oli hieman jäässä, niin siinä ei muuta kun kävelty. Hupi oli kävelemisestä ihan toista mieltä ja ravasi ihan pikku, pikku askelia. Kun palattiin tieltä, mentiin Sepon ja Hupin kanssa kahdestaan tielle jossa alussa laukattiin. Ensin mentiin tie ravissa ja Seppo on aika iso niin Hupilla oli aika työ pysyä perässä, se vaan pidensi askelia ihan hurjasti. Laukassa sitten mentiinkin vähän kovempaa, Sepon ratsastaja pääsi vähän ohjaa niin sitten mentiin - aika lujaa. Mutta hevoset oli koko ajan hanskassa.

Laukkojen jälkeen tehtiin tutkimusretki metsään. Siellä oli paljon puita ja koko ajan ylä -,tai alamäkeä, tuli hyvää tasapaino treeniä samalla ja kummallakaan ei ollut mitään vaikeuksia pysyä pystyssä. Tehtiin vain lenkki ylös, ja samaa reittiä alas, joten tultiin samalle tielle vielä takaisin, siinä otettiin rauhallista laukkaa pätkä ja käveltiin talliin. Oli tosi kiva maasto, taas kerran. Ja tämä oli ensimmäinen kerta Hupilla maastossa, ja heppaan voi kyllä luottaa 101% <3

Tunteet & Puheenaiheet: Turhautuminen

Aloitan nyt mun ensimmäisen postaus sarjan, mutta toivon mukaan tämä ei jää viimeiseksi! Tässä sarjassa käsittelen erilaisia tunteita ja puheenaiheita hevosiin liittyen, esimerkiksi tallikiusaaminen, kateus, tai onnellisuus. Kaikista aiheista minulla ei ole kokemusta, joten joissain postauksissa luultavasti haastattelen joitain. Yritän julkaista postauksen joka sunnuntai, tällaisena höpöttely postauksena.

Tässä ekassa postauksessa puhun minulle aika tutusta aiheesta, turhautumisesta. Itse tuhraudun jos oikeasti mikään ei suju, saan vaan rakentavaa palautetta, esim "muista kyynerpää kulma", tai "se ravaa liian laiskasti", eikä tule ollenkaan kehuja, "nyt näyttää hyvältä!" tai "nyt näyttää paremmalle".  Toisaalta se on juuri siitä omasta ratsastuksesta kiinni mutta kyllä niitä kehuja tarvitsee aina, itselläni riittää ihan yksi kehu huonon alun jälkeen, se saa taas yrittämään. Kyllä niitä epäonnistumisiakin tarvitsee, että voi onnistua ja oppia.

Jotkut turhautuvat vielä helpommin, ja joskus kohdistavat sen hevoseen, joka on huono juttu. Jotkut saattavat repiä hevosen suusta, jos hevonen on vaikka kiireinen, paukuttaa pohkeilla ja raipalla, jos hevonen on laiska, on myös niitä jotka nousevat selästä ja luovuttavat kesken joka on periaatteessa hyvä juttu ettei kohdista sitä hevoseen, mutta myöskään luovuttaminen ei ole paras vaihtoehto.

Vinkkejä turhautumiseen:

• Pidä hengitys tauko, pysäytä hevonen ja hengittele hetki
• Ole rauhassa, älä kohdista sitä hevoseen jos turhaudut selässä
• Sano opettajallesi että nyt ei suju, ehkä hän voi auttaa, ja jos ratsastat yksin kävele hetki, mieti mikä on ongelma ja miten sen voisi hoitaa
• Jos ei vaan kaiken, kaikkiaan onnistu, nouse pois selästä ja jatka seuraavalla kerralla, se ei ole kummastakaan kivaa hampaat irvessä siellä vääntää, ratsastuksen kuuluisi olla kivaa
• Iloitse ihan pienistä kehuista tai onnistumisen hetkistä, ne antavat sinulle lisä puhtia.
• Ratsasta vielä hetki ja lopeta kun saat hyvän pätkän, siihen on molempien mukavin tapa lopettaa, molemmille jää hyvä mieli
• Jos on mahdollista kävele loppu käynnit maastossa ja tasaa ajatukset
• Tee jostain helppoa, jotain mitä osaat hyvin
• Anna itkun tulla, se voi oikeasti helpottaa!

Siinä pari vinkkiä miten helpotat turhautumista ratsastaessasi. Muistaa vaan ettei kohdista sitä ikinä hevoseen vaikka se pukittelisi, suuttuminen tai muu agressiivinen käytös ei auta, hevosesta tulee vielä hankalampi. Mutta onneksi niitä onnistuneita kertoja on enemmän (ainakin minulla), kun niitä huonoja kertoja. Kivoja ratsastus kertoja kaikille!! Ja toivottavasti näistä neuvoista olisi jotain apua :)