Pelkurista, rohkeammaksi!

Hei kaikille! Nyt tässä lähi aikoina on tullut mietittyä, kuinka jännitin ratsastamista, sekä tallille menoa. Vuosi sitten en millään olisi uskonut miten paljon sitä välillä jännitin - ihan turhaan. Mutta nyt voin sen itselleni hyvin mielin myöntää! Jännitin tallille menoa aina välillä siihen pisteeseen asti, että tuli huono olo, joka helpotti vasta kun pääsi tallin ovesta sisään, ja sen jälkeen tuli vielä pieni jännitys, miten tunti menisi ja tippuisinko selästä. Jotenkin ajattelin vaan että se on ihan normaalia jännittää, mutta nyt kun ajattelee en vaan hyväksynyt sitä että jännitän, tai saati sitä että pelkäisin hevosia, koska hevoset olivat minulle kaikki kaikessa, en halunnut pelätä, en voinut pelätä ja halusin olla rohkea ratsastaja. Mutta onko se nyt niin coolia olla rohkea, pelkäämättä mitään? Ei, se ei ole coolia! Jännittämiseni oli ihan turhaa, kun ei ollut oikeasti mitään mitä pelätä, mutta pieni jännitys on tervettä :) Mutta onneksi oma jännittäminen ei ollut suurta, sillä jotkut pelkäävät ja pelkäävät vielä enemmän hevosia, ja ratsastamista

Muistaakseni syyskuussa menin ensimmäisen kerran Henkalla joka jännitti aivan hirveästi, mutta nyt menin Henkalla uudemman kerran huhtikuussa ja pystyin olemaan rennommin selässä vaikka vauhtia oli enemmän!

Nykyään kaikki tuo on kadonnut melkein kokonaan! Huomaan vaikka menisin haastavalla hevosella, ei jännitä melkein ollenkaan. En jännitä tallille menoa, en jännitä kellä menen, enkä jännitä sitä että tipunko. Tottakai siellä pienen pieni jännityksen tunne aina piilee, mutta ei todellakaan niin suuri kuin ennen. Tällä viikollakin kun laukkasin lujaa isolla 183cm säkäisellä hevosella mäkeä ylös, ei ollut jännityksestä tietoakaan, eli toisin sanoen olen selvinnyt pahimmasta jännityksen.

Mutta miten pääsin eroon siitä? Tein vaan, annoin palaa jännityksestä huolimatta. Vaikka menin vaikealla hevosella niin, silti otin laukkaa vaikka se tuntui jännittävältä. Tein ja menin vaan vaikka tuntui miltä, joka on tietysti hieman hölmöä mutta niin siitä jännityksen tunteesta vaan pääsin! Jos sinulla on samoja tunteita puhu niistä! Sillä minähän jääräpäisenä en sanonut asiasta kellekään, mutta oikeasti puhukaa näistä asioista vaikka ratsastuksenopettajalle, kaverille tai vanhemmille, ja ehkä he voivat auttaa selviämään erilaisia fiiliksiä ratsastuksen suhteen, kaikki selviää kyllä!

K

Kivoja ja rentoja ratsastus hetkiä kaikille!!