Pienempänä kun tämä harrastus alkoi, jännitin tosi usein tallille menoa, ja lähinnä sitä että kenellä menen ja mikä tunti on, että mennäänkö koulua vai päästäänkö estetunnille. Yhdessä vaiheessa jännityksestäni tuli niin paha, että se alkoi hyvissä ajoin koulussa ja loppui vasta kun pääsin tallin ovesta sisään. Pahimmillaan tuli ihan huono olo, matkalla tallille, mutta sitä ei onneksi ilmene enää, se oli inhottavaa. Nykyään ei jännitä enää melkein yhtään, menen kellä menen kuhan saan sen toimimaan. Mutta talvella kun laukattiin, se alkoi taas, aina ennen nostoa jännitti, että räjähtääkö hevonen käsiin, mutta nyt kevään tullen sekin on helpottanut.
Eli toisin sanoen minua jännittää tilanteet joita en voinut ennalta arvata, esim edellä sanomani, en voinut ennen tallille menoa, tietää että kenellä menen tai että, lähteekö hevonen laukassa ryöstämää, en tiennyt sitä ennen kuin pääsin hevosen selkään ja nostin laukan. Myös tallin harjoitus ja leiri kisat ovat olleet jännittäviä. Ihan ensimmäisissä kisoissa unohdin radan, ja taisin jopa tippua, joten se on jäänyt vainoamaan mielen syövereihin, mutta sekin on alkanut onneksi helpottaa kun ikää on tullut lisää. Kertaan radan aina monta, monta kertaa läpi ennen omaa suoritusta, ja ekaa kertaa lukuun ottamatta, kaikki on sujunut, ja on tullut sijoituksiakin.
Muistan että nämä kisat jännitti aivan suunnattomasti, mutta päästiin puhtaalla ja hyvällä radalla, sekä päästiin toiselle sijalle, ja muistin radankin :D
"Melkein jokainen nuori jännittää joskus sosiaalisissa tilanteissa. Jännittäjä luulee, että ketkään muut eivät jännitä, vaan ovat rennon itsevarmoja. Mutta tiedätkö mitä: Jännitys häiritsee enemmän itseä kuin mitä se näkyy ulospäin! Muut eivät yleensä kiinnitä kovin paljon huomiota siihen, jos joku jännittää, mutta jännittäjä kuvittelee, että kaikki, siis ihan kaikki, nauravat hänelle ja pitävät häntä luuserina."
Tälläisen tekstin löysin nuorten MLL sivuilta (Mannerheimin Lasten Liitto) ja juurikin tuo, luulee ettei kukaan muu jännitä, ja itse on ainoa, ja jos epäonnistuu leimataan luuseriksi, ja nauretaan päälle. Mutta minä olen sitä mieltä että maailmaan mahtuu epäonnistumisia, ja niitä pitääkin sattua, muuten ei voi onnistua. Asioita saa jännittää, ja se on normaalia mutta mieti onko se sen arvoista, että tuhlaat aikaa ja energiaa siihen että jännität jotain pikku juttua - vaikka sitä että kenellä menet seuraavalla ratsastustunnilla. Isommat asiat ovat sitten erikseen.
Helpottaa jännittämiseen:
- Ajattele jotain ihan muuta kuin sitä mikä jännittää
- Keksi jotain tekemistä missä ajatukset leijailee muualle
- Anna itsellesi lupa epäonnistua, koska aina ei voi onnistua
- Puhu jolle kulle että sinua jännittää, ja miksi se jännittää
- Älä välttele jännittäviä tilanteita, vaan kohtaa ne, muuten jännitys vain lisääntyy ja asioista voi tulla ihan ylitse pääsemättömiä.
Siinä tuli omia ajatuksia jännittämisestä, ja kuinka sitä voi helpottaa. Aihe oli itselle tuttu, joten siitä oli helppo teille puhua.
Jo sinulla on joku idea tähän kyseiseen postaussarjaan, joku tunnetila tai puheenaihe kommentoi se ihmeessä alas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti